Siirry pääsisältöön

Tekstit

Uskallatko olla Ystävä?

Pohdin ystävyyden syvimpiä syövereitä ja kirjoitan omia ajatuksiani siitä. Ollaan samaa mieltä kaikesta. Tykätään samoista asioita. Tehdään asioita yhdessä. Sama vaatemaku. Sama musiikkimaku. Sama värimaailma.  Onko se ystävyyttä? Voiko olla ystävä jos ollaankin eri mieltä? Missä menee ystävyyden sietokyvyn raja? Kestämmekö ystävissä mitä tahansa? Voiko tosi ystävyys kadota, kuihtua, rikkoutua? Ystävyys on ehkä rakkauden syvimpiä muotoja. Poislukien vanhempi/lapsi/isovanhemmat/lapsenlapset -suhdetta Ystävyyttä ja siihen liittyvää rakkautta on monenlaista. Lapsuuden ajan ystävyys. Nuoruuden ystävyys. Opiskeluajan ystävyys. Työpaikkaystävyys. Aikuisiän ystävyys. Vertaistuen ystävyys. Lomamatkoilla syntynyt ystävyys. Vanhuusiällä solmittu ystävyys. YSTÄVYYDEN SYVIN OLEMUS Lapsuuden ystävyys syntyy äärimmäisen syvistä, primitiivistä tunteista. Sen vaikutus on elinikäinen. Vaikka ystävyys katkeaisikin.  Se on aikaa jolloin ollaan täysin rehellisiä. Hyvässä ja pahassa. Tä
Lähetä kommentti
Lue lisää
Uusimmat tekstit

Vaatetuksen sietämätön keveys

Vaatetuksella on aina ollut tietty funktio. Lämmittää, peittää, paljastaa, jeesata urheilusuoritusta:-),  rohkaista, vietellä... Vuosien varrella on tutuksi tulleet myös unisex-vaatteet.  Mitä olette mieltä unisex-sandaaleista? Vankka kiinnitys jalkaan, ettei vaan lipeä jalasta vai lieneekö tarkoitus estää kaatuminen? Entä mitä pidätte samanlaisista tuulipuvuista? Toki voi erottautua värillä ei siinä mitään. BISNESPUKEUTUMINEN Vaatetus on mennyt vuosi vuodelta yhä rennompaan suuntaan. "Mun aikana" pidettiin tiukasti jakkupukuja. Oltiin tavallaan kuin pukumiehet, mutta kyllä se naisen jakkupuku oli kuitenkin naisellinen.  Tai siihen liitetyt hulppeat korkokengät, korut ja upeat paidat tekivät niistä sellaiset värivaihtoehtojen lisäksi. Ensimmäisen kerran havahduin todella rentoon bisnespukeutumiseen Ruotsissa jossa siihen aikaan asui yritykseni hallituksen puheenjohtaja. Pj tosin pukeutui aina tiukasti tummaan pukuun, mutta ei koskaan kravatti
Lähetä kommentti
Lue lisää

Tämä hetki

Tomorrow never comes On lauantain alkuilta. Koko päivä touhuttu, siivottu yhdessä kotia. Kaiken pitää olla siistiä ja puhdasta.  Mies on meillä se joka on siivousboss.  Hän on se joka meillä laittaa useimmin myös aamiaisen. Ja tuo sen sänkyyn. Aamut eivät ole mua varten.  Tänään ruokapöydässä keskustelu karkasi tulevaisuuteen. Aikaan jolloin toista ei enää ole. Kumpaa meistä - sitähän ei kukaan onneksi tiedä. Olemme puhuneet asiat selviksi mitä sitten kun toisesta aika jättää.  Ajatus kuristaa kurkkua jo heti alkukeskustelun aikana. Olen sitä mieltä, että asiat on hyvä puhua selviksi.  Ensiksikin se tuntuu reilulta toista kohtaan kuka jää tänne ontumaan. Mitä tehdä yksinäisille aamuille ja illoille. Miten kesät sujuu. Miten pimeä syksy ja pitkä talvi. Kainalo ja syli johon on aina tottunut käpertymään ei olekaan siinä enää jonain päivänä. Miten sopeutua olemaan yksin.  Olemme olleet yhdessä 43 vuotta joista naimisissakin tulevana kesänä 41.  M
Lähetä kommentti
Lue lisää

Uutta uutta uutta....

Kevätaurinko tekee kepposiaan Aina toi aurinko pääsee yllättämään.  Sen voima on ällistyttävä. Putsaa pään matalapaineesta mikäli siellä sellaista sattuu olemaan. Luultavasti kaikilla on jollain tavalla syntynyt huonoa kuonaa ajatuksiin  pitkän ja pimeän talven aikana. Valon ja kirkkauden lisääntyessä tulee myös voimakas tarve uudistua. Monellakin tapaa. Ainakin itselläni. Tukka kuntoon.  Iho sileäksi. Ripset tuuheaksi. Kroppa puhtaaksi valkoisesta kuivuudesta vastaanottamaan kevään ja kesän auringon. Onneksi on luottotoimittajat näihin kaikkiin. Parturi/kampaamo Nina's Tapanilassa on hoitanut mun hankalan, piikkisuoran ja pyörteisen kuontalon kuntoon jo vuosien ajan. Ja osaa todella myös leikata hiukset. http://www.kampaamonina.fi Ripset, kynnet, kasvot, body...tietysti Simona's Tarkkampujankatu 10. Laitoin juuri kynnet kevätkuntoon, eiks olekin kivat:-). https://www.simonas.fi Sitten tietysti se vaatekaappi...joka
Lähetä kommentti
Lue lisää

Varhaisen aamun oivallus

Olen huono lähtemään aamuvarhaisella mihinkään. En yksinkertaisesti vaan kuulu aamuihmisiin. Haavena ollut järjestää oma elämä sellaiseen kuosiin, että voisin valita työntekemisen muodon ja ajankohdan. Ja määrän.  Nyt olen siinä tilanteessa. Ollut jo useita vuosia. Euforista. Vai onko. Pysähdyin tuohon ajatukseen istuessani poikkeuksellisesti tänä aamuna eräässä ihanan tunnelmallisessa kahvilassa Helsingin keskustassa. Sisään astuessani vastaan tuli hurmaava kahvin ja tuoreiden leivonnaisten ja piiraiden tuoksu. Istahdin aamiaiselle syvään nojatuoliin aivan ikkunan viereen samalla seuraten kun ihmiset riensivät kukin mihinkin haastavan sohjoisessa kelissä.  Laitoin kuulokkeet korville ja avasin valmennukseen liittyvän Podcastin samalla kun nautin kahvista ja mehevästä tonnikala-kananmuna-ruisleivästä. Seuraamani P odcast ei tällä kertaa pureutunut bisnesmaailman ytimeen vaan käsitteli yleisemmin ihmistä.  Tahdonvoimaa.  Tahdonvoimia jotka taistelevat meissä
Lähetä kommentti
Lue lisää

Maailma muuttuu eskoseni

Niin kliseinen sanonta, mutta niin totta. Surullista ja jollain tapaa haikeaa. Muutokset huomaa monista asioista.  En tarkoita omaa ikää saatika lisääntyneitä kiloja tai lisäryppyjä naamarissa. Toki niistäkin. Ensimmäinen muutoksen huomaaminen oli melkoinen järkytys Jotakuinkin 15 vuotta sitten oli ensimmäinen kesän alku kun saavuttiin mökille eikä isä ja äiti olleetkaan meitä enää vastassa kuten aina ennen. Aina.  Nousin autosta ja katsoin melkein shokissa ympärille. Ei tullut savu saunan piipusta. Ei ollut kukaan viittomassa mihin auto on hyvä parkkeerata. Ei ollut kukaan halaamassa lujasti eikä toivottamassa lämpimästi tervetuloa.  Kaikki näytti niin tyhjältä ja kylmältä. Kokemus oli niin pysäyttävä, että muistan sen ja omat tunteeni vieläkin voimakkaana. Vuodet vierivät ja elämä rullasi. Meistä oli tullut mökin emäntä ja isäntä. Seuraava iso havainto on tältä kesältä Pitkästä aikaa taas havahduin muutokseen kun olin mökin lenkkipolulla.  Tie ja pelt
Lähetä kommentti
Lue lisää

No Money No Honey

Pitääkö kaiken pyöriä rahan ympärillä? Jos ei ole rahaa – ei ole kivaa elämää? No Money No Honey? Edellisessä blogissani kirjoitin unelmista ja haaveista. Osa haaveista on ollut kiinni moneysta, osa ei. Onhan se niin, että raha mahdollistaa monia asioita. Se myös helpottaa huomattavasti monessa kohtaa. Ihan tavallisessa arjessa. Ilman niitä suuria unelmiakin. Joka muuta väittää väitän, että valehtelee. Oma rahankäyttöni on ollut aika kaksijakoista. Lapsena sain viikkorahaa 5 markkaa evästyksenä, että seuraavaan viikkorahan maksuun pitää edellisestä olla jotain jäljellä. Noh, olishan sitä ehkä jäänytkin, mutta kun paras Ystäväni ei saanut viikkorahaa niin me jaettiin omat rahani puokkiin. Ystävyys meni isän neuvojen edelle:-) Saatiin sillä  2 mansikkapirtelöä Fasun baarista ja lisäksi molemmille karkkia. Oli viikon kohokohta mennä yhdessä pirtelölle ja karkkikioskille. Yhdessähän me tehtiin kaikki muukin J Sen verran raha kuitenkin kiinnosti ja tajusin o
Lähetä kommentti
Lue lisää