lauantai 27. tammikuuta 2018

Sunnuntait ovat sinisiä






Siis jos viikonpäivillä olisi värit. Siniseen liittyy monenlaisia tunteita. Toisaalta se on levollisuutta ja rauhaa. Sellaista kissamaista olemista. Kun on vaan, vähän kuin aika olisi pysähtynyt.

Toisaalta se on joskus sellaista odottavaa, ikäänkuin olisi juuri tapahtumassa jotain. Sellaista mikä saa välillä olon tuntumaan levottomalta.



Eräänä sinisenä sunnuntaina tunsin tuota levottomuutta. Petasin yläkerran vierashuoneen sänkyjä lastenlasten oltua meillä yökylässä. Kesken sijauksen tuli sellainen olo, että mitähän eräälle vanhalle kollegalleni kuuluu. Oli aikoinaan yrityksessäni projektijohtajana, erittäin hyvänä sellaisena. 

En tiedä mistä tuo ajatus tuli. Emme olleet nähneet toisiamme vuosiin, en edes muista milloin viimeeksi. Joitain satunnaisia facebook-kommentteja vaihdettu. Asuukin ihan muualla.

Jätin petauksen kesken ja laitoin meseviestin "Mitä kuuluu".
Arvatkaa mitä tapahtui..Ystävä laittoi välittömästi vastauksen ja sanoi: Et arvaa, mutta me ollaan ihan teidän talon lähellä. Ja ajattelin juuri sinua.

WHAT?

Kyllä - pyysin kylään ja hetken kuluttua ovikello soi. Se tunne kun olisi juuri eilen nähty, tiedätte kyllä.
Ihmeellinen "sattuma". Vaikkei sellaisia tietenkään ole.

Yllättävä, iiihana kohtaaminen. 
Näinhän tää menee. Kaikki tapahtuu juuri niinkuin pitääkin tapahtua. 
Kohta me olemme melkein naapureita. Mahtavaa!

Sinisenä sunnuntaina voi tapahtua ihan mitä vaan. 









Maailma muuttuu eskoseni

Niin kliseinen sanonta, mutta niin totta. Surullista ja jollain tapaa haikeaa. Muutokset huomaa monista asioista.  En tarkoita omaa ikä...