Siirry pääsisältöön

Aurinko ja Tunteet

Vietimme kevättä aurinkoisessa maassa. Odotimme lumen sulamista Suomessa.
Ja sulihan se vihdoin. Kotiinpaluun riemua oli  kun saimme kaikki Rakkaamme kainaloon. Sanoinkuvaamaton kiitollisuus.

Matkalta jäi paljon mietittävää ja muistoja. Eräs asia kiinnitti siellä huomioni ja jäi muita paremmin mieleen: 

PARISKUNTIEN KULKEMINEN KÄSI KÄDESSÄ

Se oli jotenkin niin silmiinpistävää ja IHANAA katsottavaa!
Pariskunnat olivat eri ikäisiä. Eniten oli iäkkäitä, vanhoja pariskuntia. Mietin onko Espanjassa miesten kuolleisuusikä korkeampi kuin Suomessa koska TODELLA vanhoja pariskuntia oli paljon. Tai sitten miehet vaan näyttivät vanhoilta..sry..

Oli aivan superhellyyttävää katsoa kuinka luottavaisesti ihmiset pitivät toisiaan kädestä. Kuinka turvallisena olotilana se näyttäytyi muille. 
Niin mekin kuljettiin. Kuljetaan aina. Myös täällä kylmyydessä. Me ei tarvita siihen aurinkoa eikä lämpöä.

Kun kävin tänään kotiamme lähellä olevassa ostoskeitaassa kukaan ei kävellyt käsikädessä. Ei heittänyt levollisia katseita kumppania kohtaan. 

Mikä saa käyttäytymään erilailla auringon lämmössä? 
Ehkä matkalla tajuaa oman itsensä ja parisuhteensa voimakkaampana kuin normioloissa. Voisiko olla näin?

Ehkä tajuaa elämän rajallisuuden ja haluaa vielä pitää toista kädestä kun se on mahdollista. Huomisesta kun ei ole takeita. Kliseistä, mutta niin totta.

Ehkä vertailee omaansa muihin vaivihkaa ja tuntee salaonnellisuutta rakkaudesta jonka voi näyttää käsikädessä kulkemisena.

Ehkä toivoo, että tämä kestää ikuisuuden eikä elämän rajallisuus kosketakaan itseä. Ummistaa silmänsä todellisuudelta. 
Tai sitten vaan nauttii hetkestä:-)

RAKKAUS ON KAIKKI.
ILMAN RAKKAUTTA EI OLE MITÄÄN.









Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sunnuntait ovat sinisiä

Siis jos viikonpäivillä olisi värit. Siniseen liittyy monenlaisia tunteita. Toisaalta se  on levollisuutta ja rauhaa. Sellaista kissamaista olemista. Kun on vaan, vähän kuin aika olisi pysähtynyt. Toisaalta se on joskus sellaista odottavaa, ikäänkuin olisi juuri tapahtumassa jotain. Sellaista mikä saa välillä olon tuntumaan levottomalta. Eräänä sinisenä sunnuntaina tunsin tuota levottomuutta. Petasin yläkerran vierashuoneen sänkyjä lastenlasten oltua meillä yökylässä. Kesken sijauksen tuli sellainen olo, että mitähän eräälle vanhalle kollegalleni kuuluu. Oli aikoinaan yrityksessäni projektijohtajana, erittäin hyvänä sellaisena.  En tiedä mistä tuo ajatus tuli. Emme olleet nähneet toisiamme vuosiin, en edes muista milloin viimeeksi. Joitain satunnaisia facebook-kommentteja vaihdettu. Asuukin ihan muualla. Jätin petauksen kesken ja laitoin meseviestin "Mitä kuuluu". Arvatkaa mitä tapahtui..Ystävä laittoi välittömästi vastauksen ja sanoi: Et arvaa,

Maailma muuttuu eskoseni

Niin kliseinen sanonta, mutta niin totta. Surullista ja jollain tapaa haikeaa. Muutokset huomaa monista asioista.  En tarkoita omaa ikää saatika lisääntyneitä kiloja tai lisäryppyjä naamarissa. Toki niistäkin. Ensimmäinen muutoksen huomaaminen oli melkoinen järkytys Jotakuinkin 15 vuotta sitten oli ensimmäinen kesän alku kun saavuttiin mökille eikä isä ja äiti olleetkaan meitä enää vastassa kuten aina ennen. Aina.  Nousin autosta ja katsoin melkein shokissa ympärille. Ei tullut savu saunan piipusta. Ei ollut kukaan viittomassa mihin auto on hyvä parkkeerata. Ei ollut kukaan halaamassa lujasti eikä toivottamassa lämpimästi tervetuloa.  Kaikki näytti niin tyhjältä ja kylmältä. Kokemus oli niin pysäyttävä, että muistan sen ja omat tunteeni vieläkin voimakkaana. Vuodet vierivät ja elämä rullasi. Meistä oli tullut mökin emäntä ja isäntä. Seuraava iso havainto on tältä kesältä Pitkästä aikaa taas havahduin muutokseen kun olin mökin lenkkipolulla.  Tie ja pelt

Mitä jos onni on tässä ja nyt?

Muista unelmoida isosti. Unelmilla on siivet. Ja sitä rataa.  Mitä jos ei ole unelmia eikä haaveita..Onko elämä silloin ohi? Nuoremmalla iällä unelmat liittyvät usein materiaan. Pitää markkinatalouden rattaat pyörimässä ei siinä mitään. Ihan jees vaikkei unelmia olisikaan ja tyytyisi jo nuorena vähempään.  No mitä siitä sitten seuraisi...hmm. Onneksi jokainen voi valita omat unelmansa ja unelmiensa tien. Entä jos onni on tässä ja nyt? Minkälaista elämä on kun ei haaveile eikä unelmoi  isosti. Ei enään. Kun on saavuttanut unelmansa. Kun elää unelmaansa. Tässä. Nyt. Tajuaako elävänsä sitä.  Monesti puhutaan, että pitää osata elää hetkessä. Mutta että hetkessä, ilman suurempia unelmia  eläminen. Siinäpä vasta haastetta. Miksi lätisen tällaisia, varmaan joidenkin mielestä ihan jonninjoutavia.  No siksi, että olen itse juuri tällaisessa tilanteessa. Tilanteessa jossa haaveet ja unelmat on toteutuneet. Ällistyttävä todeta, itsekin havahduin tähän va