tiistai 22. toukokuuta 2018

No Money No Honey


Pitääkö kaiken pyöriä rahan ympärillä?
Jos ei ole rahaa – ei ole kivaa elämää?
No Money No Honey?

Edellisessä blogissani kirjoitin unelmista ja haaveista.
Osa haaveista on ollut kiinni moneysta, osa ei.

Onhan se niin, että raha mahdollistaa monia asioita. Se myös helpottaa huomattavasti monessa kohtaa. Ihan tavallisessa arjessa. Ilman niitä suuria unelmiakin. Joka muuta väittää väitän, että valehtelee.

Oma rahankäyttöni on ollut aika kaksijakoista.

Lapsena sain viikkorahaa 5 markkaa evästyksenä, että seuraavaan viikkorahan maksuun pitää edellisestä olla jotain jäljellä. Noh, olishan sitä ehkä jäänytkin, mutta kun paras Ystäväni ei saanut viikkorahaa niin me jaettiin omat rahani puokkiin. Ystävyys meni isän neuvojen edelle:-)

Saatiin sillä  2 mansikkapirtelöä Fasun baarista ja lisäksi molemmille karkkia. Oli viikon kohokohta mennä yhdessä pirtelölle ja karkkikioskille. Yhdessähän me tehtiin kaikki muukinJ

Sen verran raha kuitenkin kiinnosti ja tajusin omien vanhempien rajalliset varat, että päätin hankkia työn 11-vuotiaana. 
Juu kyllä kyllä – ja sainkin ensimmäiset kodin ulkopuolelta tienatut rahat lapsenhoidosta. Ja siitä alkoikin kodin ulkopuolisen rahan tienaaminen.

Kesätyöt aloitin 14-vuotiaana. Silloin pääsi helposti 6-tuntista työpäivää tekemään.
Siitä lähtien olin töissä jokaisena kesänä. Ei jäänyt epäselväksi mistä raha tulee.

16-vuotiaana lukiolaisena olin töissä vaatekaupassa kolmena päivänä viikossa. Aina yo-kirjoituksiin asti. Joiden jälkeen ponkaisin heti töihin. Ajattelin pitää välivuoden ennen pyrkimistä opiskelemaan. 
Työelämä vei kuitenkin mennessään ja koko ajan tuli eteen uusia mahdollisuuksia!

Pääsin rahan tienaamisen ja kuluttamisen makuun!

Elämä eteni kohti ”omaa ammattia” ja hyviä liksoja. Vaikka mainosalalla palkat ovatkin suht hyviä niin tein silti myös toista työtä. 
Me molemmat teimme.
Ryhdyttiin myös asuntovelallisiksi. 
Maailmakin veti puoleensa kuin magneetti. Oli pakko päästä matkustamaan. Lähelle ja kauas. Usein myös pienet lapset mukana.

Työtä vuorotta

Yksityisyrittäjyys näytti työelämän ja pärjäämisen epävakauden ja riskit. Myös onnistumiset. Välillä rahaa oli, välillä ei. Lainanmaksut pyörivät silti. Ei mikään uutinen – tiedän.

En koskaan laittanut omaa asuntoa pantiksi mihinkään. Päätin, etten ota velkaa yritystoiminnan pyörittämiseen. Moni teki niin. Ja monelle se oli surullinen loppu 90-luvun alussa kun iso lama pyyhkäisi  asunnot, veneet, kesämökit, autot ja suhteellisen hyvän kulutuselämän alta. 

Onneksi Suomeen tuli lama heti yrittäjyyden ensimmäisen vuoden aikana. Ei päässyt (sanoisin pikemminkin joutunut) liian makean elämän pariin.
Tilalle tuli tarkan markan ajat ja niiden opit kantoivatkin sitten pitkälle.

Säästämistä ja Tuhlaamista

Jos kaikki matkustamiseen laitettu raha olisi säästetty, ei tiukimpinakaan aikoina olisi ollut mitään huolta huomisesta. Mutta olisin toisaalta monta kokemusta köyhempi.

Aloitin sijoittamisen viisaan ihmisen neuvosta vähän yli kolmekymppisenä. Sijoitin myös tiukkoina aikoina vaikka vähänkin. Kannatti. Suosittelen. 

Kellottelua

Oivalsin säästämisen ja tuhlaamisen tasapainon. Leijona-luonteelle se ei ole ihan itsestäänselvyys.

Pelkkä säästäminen jättää usein upeita elämyksiä kokematta. Ja pelkkä tuhlaaminen – no siinä nyt tietää lopputuleman.
  
Nyt kun on saavuttanut ”kaiken” voi nautiskella juuri omalla hyvältä tuntuvalla tavalla. Tehdä vain kivoja projekteja. Voimaannuttava tunne. 

Edelleen kuitenkin säästän. Edelleen myös tuhlaan.
Se ihana tasapaino. 



Maailma muuttuu eskoseni

Niin kliseinen sanonta, mutta niin totta. Surullista ja jollain tapaa haikeaa. Muutokset huomaa monista asioista.  En tarkoita omaa ikä...