Siirry pääsisältöön

Maailma muuttuu eskoseni

Niin kliseinen sanonta, mutta niin totta.
Surullista ja jollain tapaa haikeaa. Muutokset huomaa monista asioista.
 En tarkoita omaa ikää saatika lisääntyneitä kiloja tai lisäryppyjä naamarissa. Toki niistäkin.

Ensimmäinen muutoksen huomaaminen oli melkoinen järkytys

Jotakuinkin 15 vuotta sitten oli ensimmäinen kesän alku kun saavuttiin mökille eikä isä ja äiti olleetkaan meitä enää vastassa kuten aina ennen. Aina. 

Nousin autosta ja katsoin melkein shokissa ympärille. Ei tullut savu saunan piipusta. Ei ollut kukaan viittomassa mihin auto on hyvä parkkeerata. Ei ollut kukaan halaamassa lujasti eikä toivottamassa lämpimästi tervetuloa. 
Kaikki näytti niin tyhjältä ja kylmältä. Kokemus oli niin pysäyttävä, että muistan sen ja omat tunteeni vieläkin voimakkaana.

Vuodet vierivät ja elämä rullasi. Meistä oli tullut mökin emäntä ja isäntä.

Seuraava iso havainto on tältä kesältä

Pitkästä aikaa taas havahduin muutokseen kun olin mökin lenkkipolulla. 
Tie ja pelto olivat samanlaisia kuin ennenkin. Samanlaisia kuin lapsuudessani. Silti niin paljon on muuttunut.


Tiellä vastaantulevien kasvot (sikäli kun siellä ketään ylipäätään liikkuu) eivät ole enää tuttuja. Nimistä ei ole tietoa. 
Tuttu maatalon isäntä ei enää aja traktoria. Eikä puimuria. Pellot on paketissa. Lehmiä ei enää ole. Navettarakennukset lojuvat hylättyinä, ikkunat ja ovet rikkinäisinä. Toinen isoista maataloista on ränsistynyt ja toisessa asukas jonottaa taivasportille. 



Lapsuudesta on paljon maaseutumuistoja. 
Maito haettiin maatalosta kannuilla ja kananmunat poimittiin itse tuoreina.

Heinäpellolle päästiin heinäntekoon ja viljan korjuuaikaan puimurin kyytiin. 
Miten siistiä se olikaan. 
Heinäpellolla kohokohta oli kun maatalon emäntä toi korissa kahvit ja juuri leivotun pullan. Kahvin sekaan paksua kermaa ja pullasiivun päälle voita. Aaah sitä makuelämystä. Tunnen sen vieläkin suussani.

Kyläkauppa oli tapaamispaikka jossa saattoi kuunnella viimeaikaiset tapahtumat. Sinne oli helppo mennä polkupyörillä, olihan matkaa vain pari kilometriä. Ja jos jäätelöraha olikin unohtunut kotiin antoi kaupantäti jäden luotolla ja merkkasi ostoksen ruutuvihkoon.
Kauppa oli myös bussin pääteasema. Enää ei bussilinja kulje samaa reittiä. Lähin pysäkki on reilun 6 km päässä.


Metsä- ja peltolenkkiä kävellessäni tuli väkisinkin mieleeni miten seuraava sukupolvi kokee muutoksen.

Heillä ei ole samanlaisia maaseudun kokemuksia kuin itselläni. Merkitseekö maaseutu heille mitään? Onko kesät jättäneet heihin vastaavanlaisia syviä muistoja kuin itselläni on?

Paljon on muuttunut ja paljon vielä muuttuu. Viimeisetkin kyläkaupat häviävät ja ostokset tuodaan mökille yhä kauempaa. Koko maaseudun idylli erilaisine elämäntapoineen loittonee meistä yhä kauemmaksi. 

Haikeaa.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sunnuntait ovat sinisiä

Siis jos viikonpäivillä olisi värit. Siniseen liittyy monenlaisia tunteita. Toisaalta se  on levollisuutta ja rauhaa. Sellaista kissamaista olemista. Kun on vaan, vähän kuin aika olisi pysähtynyt. Toisaalta se on joskus sellaista odottavaa, ikäänkuin olisi juuri tapahtumassa jotain. Sellaista mikä saa välillä olon tuntumaan levottomalta. Eräänä sinisenä sunnuntaina tunsin tuota levottomuutta. Petasin yläkerran vierashuoneen sänkyjä lastenlasten oltua meillä yökylässä. Kesken sijauksen tuli sellainen olo, että mitähän eräälle vanhalle kollegalleni kuuluu. Oli aikoinaan yrityksessäni projektijohtajana, erittäin hyvänä sellaisena.  En tiedä mistä tuo ajatus tuli. Emme olleet nähneet toisiamme vuosiin, en edes muista milloin viimeeksi. Joitain satunnaisia facebook-kommentteja vaihdettu. Asuukin ihan muualla. Jätin petauksen kesken ja laitoin meseviestin "Mitä kuuluu". Arvatkaa mitä tapahtui..Ystävä laittoi välittömästi vastauksen ja sanoi: Et arvaa,

Mitä jos onni on tässä ja nyt?

Muista unelmoida isosti. Unelmilla on siivet. Ja sitä rataa.  Mitä jos ei ole unelmia eikä haaveita..Onko elämä silloin ohi? Nuoremmalla iällä unelmat liittyvät usein materiaan. Pitää markkinatalouden rattaat pyörimässä ei siinä mitään. Ihan jees vaikkei unelmia olisikaan ja tyytyisi jo nuorena vähempään.  No mitä siitä sitten seuraisi...hmm. Onneksi jokainen voi valita omat unelmansa ja unelmiensa tien. Entä jos onni on tässä ja nyt? Minkälaista elämä on kun ei haaveile eikä unelmoi  isosti. Ei enään. Kun on saavuttanut unelmansa. Kun elää unelmaansa. Tässä. Nyt. Tajuaako elävänsä sitä.  Monesti puhutaan, että pitää osata elää hetkessä. Mutta että hetkessä, ilman suurempia unelmia  eläminen. Siinäpä vasta haastetta. Miksi lätisen tällaisia, varmaan joidenkin mielestä ihan jonninjoutavia.  No siksi, että olen itse juuri tällaisessa tilanteessa. Tilanteessa jossa haaveet ja unelmat on toteutuneet. Ällistyttävä todeta, itsekin havahduin tähän va