Kohtaamisia

Tomorrow never comes On lauantain alkuilta. Koko päivä touhuttu, siivottu yhdessä kotia. Kaiken pitää olla siistiä ja puhdasta.  Mies on meillä se joka on siivousboss.  Hän on se joka meillä laittaa useimmin myös aamiaisen. Ja tuo sen sänkyyn. Aamut eivät ole mua varten.  Tänään ruokapöydässä keskustelu karkasi tulevaisuuteen. Aikaan jolloin toista ei enää ole. Kumpaa meistä - sitähän ei kukaan onneksi tiedä. Olemme puhuneet asiat selviksi mitä sitten kun toisesta aika jättää.  Ajatus kuristaa kurkkua jo heti alkukeskustelun aikana. Olen sitä mieltä, että asiat on hyvä puhua selviksi.  Ensiksikin se tuntuu reilulta toista kohtaan kuka jää tänne ontumaan. Mitä tehdä yksinäisille aamuille ja illoille. Miten kesät sujuu. Miten pimeä syksy ja pitkä talvi. Kainalo ja syli johon on aina tottunut käpertymään ei olekaan siinä enää jonain päivänä. Miten sopeutua olemaan yksin.  Olemme olleet yhdessä 43 vuotta joista naimisissakin tulevana kesänä 41.  M

Kevätaurinko tekee kepposiaan Aina toi aurinko pääsee yllättämään.  Sen voima on ällistyttävä. Putsaa pään matalapaineesta mikäli siellä sellaista sattuu olemaan. Luultavasti kaikilla on jollain tavalla syntynyt huonoa kuonaa ajatuksiin  pitkän ja pimeän talven aikana. Valon ja kirkkauden lisääntyessä tulee myös voimakas tarve uudistua. Monellakin tapaa. Ainakin itselläni. Tukka kuntoon.  Iho sileäksi. Ripset tuuheaksi. Kroppa puhtaaksi valkoisesta kuivuudesta vastaanottamaan kevään ja kesän auringon. Onneksi on luottotoimittajat näihin kaikkiin. Parturi/kampaamo Nina's Tapanilassa on hoitanut mun hankalan, piikkisuoran ja pyörteisen kuontalon kuntoon jo vuosien ajan. Ja osaa todella myös leikata hiukset. http://www.kampaamonina.fi Ripset, kynnet, kasvot, body...tietysti Simona's Tarkkampujankatu 10. Laitoin juuri kynnet kevätkuntoon, eiks olekin kivat:-). https://www.simonas.fi Sitten tietysti se vaatekaappi...joka

Olen huono lähtemään aamuvarhaisella mihinkään. En yksinkertaisesti vaan kuulu aamuihmisiin. Haavena ollut järjestää oma elämä sellaiseen kuosiin, että voisin valita työntekemisen muodon ja ajankohdan. Ja määrän.  Nyt olen siinä tilanteessa. Ollut jo useita vuosia. Euforista. Vai onko. Pysähdyin tuohon ajatukseen istuessani poikkeuksellisesti tänä aamuna eräässä ihanan tunnelmallisessa kahvilassa Helsingin keskustassa. Sisään astuessani vastaan tuli hurmaava kahvin ja tuoreiden leivonnaisten ja piiraiden tuoksu. Istahdin aamiaiselle syvään nojatuoliin aivan ikkunan viereen samalla seuraten kun ihmiset riensivät kukin mihinkin haastavan sohjoisessa kelissä.  Laitoin kuulokkeet korville ja avasin valmennukseen liittyvän Podcastin samalla kun nautin kahvista ja mehevästä tonnikala-kananmuna-ruisleivästä. Seuraamani P odcast ei tällä kertaa pureutunut bisnesmaailman ytimeen vaan käsitteli yleisemmin ihmistä.  Tahdonvoimaa.  Tahdonvoimia jotka taistelevat meissä