Siirry pääsisältöön

Tämä hetki

Tomorrow never comes


On lauantain alkuilta. Koko päivä touhuttu, siivottu yhdessä kotia.
Kaiken pitää olla siistiä ja puhdasta. 
Mies on meillä se joka on siivousboss. 
Hän on se joka meillä laittaa useimmin myös aamiaisen. Ja tuo sen sänkyyn.
Aamut eivät ole mua varten. 

Tänään ruokapöydässä keskustelu karkasi tulevaisuuteen.
Aikaan jolloin toista ei enää ole.
Kumpaa meistä - sitähän ei kukaan onneksi tiedä.
Olemme puhuneet asiat selviksi mitä sitten kun toisesta aika jättää. 
Ajatus kuristaa kurkkua jo heti alkukeskustelun aikana.
Olen sitä mieltä, että asiat on hyvä puhua selviksi. 
Ensiksikin se tuntuu reilulta toista kohtaan kuka jää tänne ontumaan.

Mitä tehdä yksinäisille aamuille ja illoille. Miten kesät sujuu. Miten pimeä syksy ja pitkä talvi. Kainalo ja syli johon on aina tottunut käpertymään ei olekaan siinä enää jonain päivänä.
Miten sopeutua olemaan yksin. 
Olemme olleet yhdessä 43 vuotta joista naimisissakin tulevana kesänä 41. 

Musiikki soi kevyesti taustalla. Vähitellen kynttilöitä sytytellen alkaa lauantai-ilta olla käsillä.
Tällaisena hetkenä haluaisi elämän pysähtyvän juuri tähän hetkeen.



Tuntuu tavaattoman hyvältä. Liian hyvältä. Näin usein ajattelen kun on hyvä olla. Miksi.
Koska elämä pistää polvilleen ja näyttää, että ei ole oikein olla ylionnellinen.
Aina kun on ollut liian hyvältä tuntuva ajankohta onkin seuraavassa käänteessä tapahtunut jotain mikä on särkenyt totaalisesti tuon tunteen.

Siksi säikähdän joka kerta tuota onnen tunnetta. Eräs kamuni sanoi aikoinaan, että on paras olla salaonnellinen. En ollenkaan ymmärtänyt mitä hän tarkoitti. Nyt ymmärrän. 
Monta onnenhetkeä ja säröä kokeneena. 

Päätän silti uhmata kohtaloa ja olla täysillä onnentunteen vallassa. Juuri nyt.
Tuokoon se mitä tahansa seuraamuksia tullessaan, 
tämän hetken kaunista olotilaa en anna sen pilata. 

Kliseisesti sanottuna: all we have is now.


- Pia

Rakkaus on kaikki.





Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sunnuntait ovat sinisiä

Siis jos viikonpäivillä olisi värit. Siniseen liittyy monenlaisia tunteita. Toisaalta se  on levollisuutta ja rauhaa. Sellaista kissamaista olemista. Kun on vaan, vähän kuin aika olisi pysähtynyt. Toisaalta se on joskus sellaista odottavaa, ikäänkuin olisi juuri tapahtumassa jotain. Sellaista mikä saa välillä olon tuntumaan levottomalta. Eräänä sinisenä sunnuntaina tunsin tuota levottomuutta. Petasin yläkerran vierashuoneen sänkyjä lastenlasten oltua meillä yökylässä. Kesken sijauksen tuli sellainen olo, että mitähän eräälle vanhalle kollegalleni kuuluu. Oli aikoinaan yrityksessäni projektijohtajana, erittäin hyvänä sellaisena.  En tiedä mistä tuo ajatus tuli. Emme olleet nähneet toisiamme vuosiin, en edes muista milloin viimeeksi. Joitain satunnaisia facebook-kommentteja vaihdettu. Asuukin ihan muualla. Jätin petauksen kesken ja laitoin meseviestin "Mitä kuuluu". Arvatkaa mitä tapahtui..Ystävä laittoi välittömästi vastauksen ja sanoi: Et arvaa,
Lähetä kommentti
Lue lisää

Maailma muuttuu eskoseni

Niin kliseinen sanonta, mutta niin totta. Surullista ja jollain tapaa haikeaa. Muutokset huomaa monista asioista.  En tarkoita omaa ikää saatika lisääntyneitä kiloja tai lisäryppyjä naamarissa. Toki niistäkin. Ensimmäinen muutoksen huomaaminen oli melkoinen järkytys Jotakuinkin 15 vuotta sitten oli ensimmäinen kesän alku kun saavuttiin mökille eikä isä ja äiti olleetkaan meitä enää vastassa kuten aina ennen. Aina.  Nousin autosta ja katsoin melkein shokissa ympärille. Ei tullut savu saunan piipusta. Ei ollut kukaan viittomassa mihin auto on hyvä parkkeerata. Ei ollut kukaan halaamassa lujasti eikä toivottamassa lämpimästi tervetuloa.  Kaikki näytti niin tyhjältä ja kylmältä. Kokemus oli niin pysäyttävä, että muistan sen ja omat tunteeni vieläkin voimakkaana. Vuodet vierivät ja elämä rullasi. Meistä oli tullut mökin emäntä ja isäntä. Seuraava iso havainto on tältä kesältä Pitkästä aikaa taas havahduin muutokseen kun olin mökin lenkkipolulla.  Tie ja pelt
Lähetä kommentti
Lue lisää

Mitä jos onni on tässä ja nyt?

Muista unelmoida isosti. Unelmilla on siivet. Ja sitä rataa.  Mitä jos ei ole unelmia eikä haaveita..Onko elämä silloin ohi? Nuoremmalla iällä unelmat liittyvät usein materiaan. Pitää markkinatalouden rattaat pyörimässä ei siinä mitään. Ihan jees vaikkei unelmia olisikaan ja tyytyisi jo nuorena vähempään.  No mitä siitä sitten seuraisi...hmm. Onneksi jokainen voi valita omat unelmansa ja unelmiensa tien. Entä jos onni on tässä ja nyt? Minkälaista elämä on kun ei haaveile eikä unelmoi  isosti. Ei enään. Kun on saavuttanut unelmansa. Kun elää unelmaansa. Tässä. Nyt. Tajuaako elävänsä sitä.  Monesti puhutaan, että pitää osata elää hetkessä. Mutta että hetkessä, ilman suurempia unelmia  eläminen. Siinäpä vasta haastetta. Miksi lätisen tällaisia, varmaan joidenkin mielestä ihan jonninjoutavia.  No siksi, että olen itse juuri tällaisessa tilanteessa. Tilanteessa jossa haaveet ja unelmat on toteutuneet. Ällistyttävä todeta, itsekin havahduin tähän va
Lähetä kommentti
Lue lisää