Siirry pääsisältöön

Varhaisen aamun oivallus




Olen huono lähtemään aamuvarhaisella mihinkään. En yksinkertaisesti vaan kuulu aamuihmisiin.
Haavena ollut järjestää oma elämä sellaiseen kuosiin, että voisin valita työntekemisen muodon ja ajankohdan. Ja määrän. Nyt olen siinä tilanteessa. Ollut jo useita vuosia.
Euforista. Vai onko.




Pysähdyin tuohon ajatukseen istuessani poikkeuksellisesti tänä aamuna eräässä ihanan tunnelmallisessa kahvilassa Helsingin keskustassa. Sisään astuessani vastaan tuli hurmaava kahvin ja tuoreiden leivonnaisten ja piiraiden tuoksu. Istahdin aamiaiselle syvään nojatuoliin aivan ikkunan viereen samalla seuraten kun ihmiset riensivät kukin mihinkin haastavan sohjoisessa kelissä. 

Laitoin kuulokkeet korville ja avasin valmennukseen liittyvän Podcastin samalla kun nautin kahvista ja mehevästä tonnikala-kananmuna-ruisleivästä. Seuraamani Podcast ei tällä kertaa pureutunut bisnesmaailman ytimeen vaan käsitteli yleisemmin ihmistä. Tahdonvoimaa. 
Tahdonvoimia jotka taistelevat meissä. 
Motivaatiota. Identiteettiä. Tavoitteita.
Todella mielenkiintoista ja avartavaa. Ei mitään sellaista mitä meistä jokainen ei jo tietäisi jos pysähtyisi asiaa miettimään. Usein vaan on niin, että tarvitaan joku toinen sanomaan asioita jotta ne oivaltaa. 

Tahdonvoima ja motivaatio tuuppaavat meitä eteenpäin. Jos antautuu vaan vietäväksi saattaa olla ihan jossain muussa elämäntilanteessa kuin mihin olisi halunnut. Siitä ei seuraa kuin alistumista huonoille olosuhteille. Ja siitä tuskin seuraa mitään mukavaa. 
Matkalla omiin tavoitteisiin tulee kaikille hidasteita, jopa suoranaisia esteitä. Mutta kun on riittävästi tahdonvoimaa ja motivaatiota päästä omaan päämäärään niin sinne kyllä pääsee. Tänään rauhallisessa, vähän erilaisessa aamuhetkessä, valmennusta kuunnellen ymmärsin koko hienouden.

Olotilaa voi kutsua hyvinkin eufooriseksi. Riemua omasta tavoitteeseenpääsystä. Välitilinpäätös omasta Elämä Oy:stä.
Sitten iski ajatus: Mitä seuraavaksi? Riittääkö tämä?


Euforinen tila ei tietenkään kestä ikuisuuksiin. Kaikkeen tottuu ja monista ennen niin haaveiltavista asioista tulee arkipäivää. 
On siis aika tehdä uudet tavoitteet. Kurkottaa johonkin joka kiehtoo, motivoi ja saa aikaan kiksejä. Vauhdilla ei ole niin väliä. 

Let's rock'n roll!



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tämä hetki

Tomorrow never comes

On lauantain alkuilta. Koko päivä touhuttu, siivottu yhdessä kotia. Kaiken pitää olla siistiä ja puhdasta.  Mies on meillä se joka on siivousboss.  Hän on se joka meillä laittaa useimmin myös aamiaisen. Ja tuo sen sänkyyn.
Aamut eivät ole mua varten. 
Tänään ruokapöydässä keskustelu karkasi tulevaisuuteen.
Aikaan jolloin toista ei enää ole. Kumpaa meistä - sitähän ei kukaan onneksi tiedä. Olemme puhuneet asiat selviksi mitä sitten kun toisesta aika jättää.  Ajatus kuristaa kurkkua jo heti alkukeskustelun aikana. Olen sitä mieltä, että asiat on hyvä puhua selviksi.  Ensiksikin se tuntuu reilulta toista kohtaan kuka jää tänne ontumaan.
Mitä tehdä yksinäisille aamuille ja illoille. Miten kesät sujuu. Miten pimeä syksy ja pitkä talvi. Kainalo ja syli johon on aina tottunut käpertymään ei olekaan siinä enää jonain päivänä. Miten sopeutua olemaan yksin.  Olemme olleet yhdessä 43 vuotta joista naimisissakin tulevana kesänä 41. 
Musiikki soi kevyesti taustalla. Vähitelle…

Maailma muuttuu eskoseni

Niin kliseinen sanonta, mutta niin totta. Surullista ja jollain tapaa haikeaa. Muutokset huomaa monista asioista.  En tarkoita omaa ikää saatika lisääntyneitä kiloja tai lisäryppyjä naamarissa. Toki niistäkin.
Ensimmäinen muutoksen huomaaminen oli melkoinen järkytys
Jotakuinkin 15 vuotta sitten oli ensimmäinen kesän alku kun saavuttiin mökille eikä isä ja äiti olleetkaan meitä enää vastassa kuten aina ennen. Aina. 
Nousin autosta ja katsoin melkein shokissa ympärille. Ei tullut savu saunan piipusta. Ei ollut kukaan viittomassa mihin auto on hyvä parkkeerata. Ei ollut kukaan halaamassa lujasti eikä toivottamassa lämpimästi tervetuloa.  Kaikki näytti niin tyhjältä ja kylmältä. Kokemus oli niin pysäyttävä, että muistan sen ja omat tunteeni vieläkin voimakkaana.
Vuodet vierivät ja elämä rullasi. Meistä oli tullut mökin emäntä ja isäntä.
Seuraava iso havainto on tältä kesältä
Pitkästä aikaa taas havahduin muutokseen kun olin mökin lenkkipolulla.  Tie ja pelto olivat samanlaisia kuin ennenkin. Samanl…

Uutta uutta uutta....

Kevätaurinko tekee kepposiaan



Aina toi aurinko pääsee yllättämään. Sen voima on ällistyttävä. Putsaa pään matalapaineesta mikäli siellä sellaista sattuu olemaan. Luultavasti kaikilla on jollain tavalla syntynyt huonoa kuonaa ajatuksiin  pitkän ja pimeän talven aikana.
Valon ja kirkkauden lisääntyessä tulee myös voimakas tarve uudistua. Monellakin tapaa. Ainakin itselläni. Tukka kuntoon.  Iho sileäksi. Ripset tuuheaksi. Kroppa puhtaaksi valkoisesta kuivuudesta vastaanottamaan kevään ja kesän auringon.
Onneksi on luottotoimittajat näihin kaikkiin.
Parturi/kampaamo Nina's Tapanilassa on hoitanut mun hankalan, piikkisuoran ja pyörteisen kuontalon kuntoon jo vuosien ajan. Ja osaa todella myös leikata hiukset.
http://www.kampaamonina.fi
Ripset, kynnet, kasvot, body...tietysti Simona's Tarkkampujankatu 10. Laitoin juuri kynnet kevätkuntoon, eiks olekin kivat:-).
https://www.simonas.fi

Sitten tietysti se vaatekaappi...joka kevät sama probleema. Ei mitään päällepantavaa. Tuttua? Mulle vaivattominta on ti…