Siirry pääsisältöön

Varhaisen aamun oivallus




Olen huono lähtemään aamuvarhaisella mihinkään. En yksinkertaisesti vaan kuulu aamuihmisiin.
Haavena ollut järjestää oma elämä sellaiseen kuosiin, että voisin valita työntekemisen muodon ja ajankohdan. Ja määrän. Nyt olen siinä tilanteessa. Ollut jo useita vuosia.
Euforista. Vai onko.




Pysähdyin tuohon ajatukseen istuessani poikkeuksellisesti tänä aamuna eräässä ihanan tunnelmallisessa kahvilassa Helsingin keskustassa. Sisään astuessani vastaan tuli hurmaava kahvin ja tuoreiden leivonnaisten ja piiraiden tuoksu. Istahdin aamiaiselle syvään nojatuoliin aivan ikkunan viereen samalla seuraten kun ihmiset riensivät kukin mihinkin haastavan sohjoisessa kelissä. 

Laitoin kuulokkeet korville ja avasin valmennukseen liittyvän Podcastin samalla kun nautin kahvista ja mehevästä tonnikala-kananmuna-ruisleivästä. Seuraamani Podcast ei tällä kertaa pureutunut bisnesmaailman ytimeen vaan käsitteli yleisemmin ihmistä. Tahdonvoimaa. 
Tahdonvoimia jotka taistelevat meissä. 
Motivaatiota. Identiteettiä. Tavoitteita.
Todella mielenkiintoista ja avartavaa. Ei mitään sellaista mitä meistä jokainen ei jo tietäisi jos pysähtyisi asiaa miettimään. Usein vaan on niin, että tarvitaan joku toinen sanomaan asioita jotta ne oivaltaa. 

Tahdonvoima ja motivaatio tuuppaavat meitä eteenpäin. Jos antautuu vaan vietäväksi saattaa olla ihan jossain muussa elämäntilanteessa kuin mihin olisi halunnut. Siitä ei seuraa kuin alistumista huonoille olosuhteille. Ja siitä tuskin seuraa mitään mukavaa. 
Matkalla omiin tavoitteisiin tulee kaikille hidasteita, jopa suoranaisia esteitä. Mutta kun on riittävästi tahdonvoimaa ja motivaatiota päästä omaan päämäärään niin sinne kyllä pääsee. Tänään rauhallisessa, vähän erilaisessa aamuhetkessä, valmennusta kuunnellen ymmärsin koko hienouden.

Olotilaa voi kutsua hyvinkin eufooriseksi. Riemua omasta tavoitteeseenpääsystä. Välitilinpäätös omasta Elämä Oy:stä.
Sitten iski ajatus: Mitä seuraavaksi? Riittääkö tämä?


Euforinen tila ei tietenkään kestä ikuisuuksiin. Kaikkeen tottuu ja monista ennen niin haaveiltavista asioista tulee arkipäivää. 
On siis aika tehdä uudet tavoitteet. Kurkottaa johonkin joka kiehtoo, motivoi ja saa aikaan kiksejä. Vauhdilla ei ole niin väliä. 

Let's rock'n roll!



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sunnuntait ovat sinisiä

Siis jos viikonpäivillä olisi värit. Siniseen liittyy monenlaisia tunteita. Toisaalta se  on levollisuutta ja rauhaa. Sellaista kissamaista olemista. Kun on vaan, vähän kuin aika olisi pysähtynyt. Toisaalta se on joskus sellaista odottavaa, ikäänkuin olisi juuri tapahtumassa jotain. Sellaista mikä saa välillä olon tuntumaan levottomalta. Eräänä sinisenä sunnuntaina tunsin tuota levottomuutta. Petasin yläkerran vierashuoneen sänkyjä lastenlasten oltua meillä yökylässä. Kesken sijauksen tuli sellainen olo, että mitähän eräälle vanhalle kollegalleni kuuluu. Oli aikoinaan yrityksessäni projektijohtajana, erittäin hyvänä sellaisena.  En tiedä mistä tuo ajatus tuli. Emme olleet nähneet toisiamme vuosiin, en edes muista milloin viimeeksi. Joitain satunnaisia facebook-kommentteja vaihdettu. Asuukin ihan muualla. Jätin petauksen kesken ja laitoin meseviestin "Mitä kuuluu". Arvatkaa mitä tapahtui..Ystävä laittoi välittömästi vastauksen ja sanoi: Et arvaa,
Lähetä kommentti
Lue lisää

Maailma muuttuu eskoseni

Niin kliseinen sanonta, mutta niin totta. Surullista ja jollain tapaa haikeaa. Muutokset huomaa monista asioista.  En tarkoita omaa ikää saatika lisääntyneitä kiloja tai lisäryppyjä naamarissa. Toki niistäkin. Ensimmäinen muutoksen huomaaminen oli melkoinen järkytys Jotakuinkin 15 vuotta sitten oli ensimmäinen kesän alku kun saavuttiin mökille eikä isä ja äiti olleetkaan meitä enää vastassa kuten aina ennen. Aina.  Nousin autosta ja katsoin melkein shokissa ympärille. Ei tullut savu saunan piipusta. Ei ollut kukaan viittomassa mihin auto on hyvä parkkeerata. Ei ollut kukaan halaamassa lujasti eikä toivottamassa lämpimästi tervetuloa.  Kaikki näytti niin tyhjältä ja kylmältä. Kokemus oli niin pysäyttävä, että muistan sen ja omat tunteeni vieläkin voimakkaana. Vuodet vierivät ja elämä rullasi. Meistä oli tullut mökin emäntä ja isäntä. Seuraava iso havainto on tältä kesältä Pitkästä aikaa taas havahduin muutokseen kun olin mökin lenkkipolulla.  Tie ja pelt
Lähetä kommentti
Lue lisää

Mitä jos onni on tässä ja nyt?

Muista unelmoida isosti. Unelmilla on siivet. Ja sitä rataa.  Mitä jos ei ole unelmia eikä haaveita..Onko elämä silloin ohi? Nuoremmalla iällä unelmat liittyvät usein materiaan. Pitää markkinatalouden rattaat pyörimässä ei siinä mitään. Ihan jees vaikkei unelmia olisikaan ja tyytyisi jo nuorena vähempään.  No mitä siitä sitten seuraisi...hmm. Onneksi jokainen voi valita omat unelmansa ja unelmiensa tien. Entä jos onni on tässä ja nyt? Minkälaista elämä on kun ei haaveile eikä unelmoi  isosti. Ei enään. Kun on saavuttanut unelmansa. Kun elää unelmaansa. Tässä. Nyt. Tajuaako elävänsä sitä.  Monesti puhutaan, että pitää osata elää hetkessä. Mutta että hetkessä, ilman suurempia unelmia  eläminen. Siinäpä vasta haastetta. Miksi lätisen tällaisia, varmaan joidenkin mielestä ihan jonninjoutavia.  No siksi, että olen itse juuri tällaisessa tilanteessa. Tilanteessa jossa haaveet ja unelmat on toteutuneet. Ällistyttävä todeta, itsekin havahduin tähän va
Lähetä kommentti
Lue lisää