Siirry pääsisältöön

Uskallatko olla Ystävä?

Pohdin ystävyyden syvimpiä syövereitä ja kirjoitan omia ajatuksiani siitä.

Ollaan samaa mieltä kaikesta. Tykätään samoista asioita. Tehdään asioita yhdessä.
Sama vaatemaku. Sama musiikkimaku. Sama värimaailma. 
Onko se ystävyyttä?

Voiko olla ystävä jos ollaankin eri mieltä?
Missä menee ystävyyden sietokyvyn raja?
Kestämmekö ystävissä mitä tahansa?
Voiko tosi ystävyys kadota, kuihtua, rikkoutua?

Ystävyys on ehkä rakkauden syvimpiä muotoja.
Poislukien vanhempi/lapsi/isovanhemmat/lapsenlapset -suhdetta
Ystävyyttä ja siihen liittyvää rakkautta on monenlaista.
Lapsuuden ajan ystävyys. Nuoruuden ystävyys. Opiskeluajan ystävyys.
Työpaikkaystävyys. Aikuisiän ystävyys.
Vertaistuen ystävyys. Lomamatkoilla syntynyt ystävyys. Vanhuusiällä solmittu ystävyys.

YSTÄVYYDEN SYVIN OLEMUS

Lapsuuden ystävyys syntyy äärimmäisen syvistä, primitiivistä tunteista.
Sen vaikutus on elinikäinen. Vaikka ystävyys katkeaisikin. 
Se on aikaa jolloin ollaan täysin rehellisiä. Hyvässä ja pahassa. Täydellistä ystävyyttä. 
Täydellistä rakkautta.

Lapsuuden ystävyys on alkukantaista jopa "puhdasta".
Siinä ei pohdita minkäänlaisia statuksia, ei arvovaltakysymyksiä.
Rakkautta paljaimmillaan. Siinä oppii tuntemaan ystävän aidoimmillaan.

Muut ystävyydet syntyvät paljolti ympärillä olevien asioiden varaan. Ne saattavat kannatella ystävyyttä niin kauan kuin ne muut asiat ovat ympärillä. Kun ne muut asiat häviävät tai muuttuvat..jääkö ystävyys jäljelle. Joskus jää, joskus ei. Jää jos ystävyys on ollut todellista. 
Ei jää mikäli ystävyyttä on kannatellut ulkoiset tekijät. 

YSTÄVYYDEN KOETINKIVET

Kuten jokainen tietää niin elämä muuttuu ja muuttaa meitä kokemuksiemme ja oman kasvamisemme myötä. Se muuttaa myös ystäviämme. Millaisia muutoksia ystävyys kestää? 

Todellinen ystävyys kestää myös vaikeat vaiheet. 
Niin omat kuin ystävänkin. Se, jaksetaanko olla ystävän tukena vaikeina aikoina ja etenkin jaksaako ystävä olla sun tukena vaikeina aikoina, siinä se ystävyyden syvin olemus omasta mielestäni piilee. 
Tai kun ei ollakaan enää samaa mieltä. Eikä jaeta enää samaa arvomaailmaa. 

YSTÄVYYS EI AINA KESTÄ 

Todellinen ystävyys kestää. Niin hyvää kuin vähemmän hyvää.  Se mitä se ei kestä on valehtelu. 
Siinä tuntee itsensä totaalisen huijatuksi; oliko tämä sittenkään ystävyyttä? Herää monia kysymyksiä. Tulee iso suru kun on luullut olevansa toisen YSTÄVÄ  - eikä olekaan - ja toteaa että tulleensa huijatuksi.

Kun tulee kerran petetyksi, on menettänyt sen kaiken arvon mikä ystävyydessä on.
Niin surullista. Niin totta. 
Olen kokenut tämän itse.

PALAAKO YSTÄVYYS

Ystävyyden aikana voi tulla pitkiäkin aikoja jolloin ei vaan ehdi olla "lähiläsnä". 
Todellinen ystävyys ei välitä pitkästä välimatkasta. Ei pitkästä hiljaisuudesta. Ei elämänmuutoksista. 

Ystävyys välittää rehellisyydestä. Aitoudesta. Se välittää välittämisestä.
Se palaa aina jos on kyse todellisesta YSTÄVYYDESTÄ.



- RAKKAUS ON KAIKKI -



















Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sunnuntait ovat sinisiä

Siis jos viikonpäivillä olisi värit. Siniseen liittyy monenlaisia tunteita. Toisaalta se  on levollisuutta ja rauhaa. Sellaista kissamaista olemista. Kun on vaan, vähän kuin aika olisi pysähtynyt. Toisaalta se on joskus sellaista odottavaa, ikäänkuin olisi juuri tapahtumassa jotain. Sellaista mikä saa välillä olon tuntumaan levottomalta. Eräänä sinisenä sunnuntaina tunsin tuota levottomuutta. Petasin yläkerran vierashuoneen sänkyjä lastenlasten oltua meillä yökylässä. Kesken sijauksen tuli sellainen olo, että mitähän eräälle vanhalle kollegalleni kuuluu. Oli aikoinaan yrityksessäni projektijohtajana, erittäin hyvänä sellaisena.  En tiedä mistä tuo ajatus tuli. Emme olleet nähneet toisiamme vuosiin, en edes muista milloin viimeeksi. Joitain satunnaisia facebook-kommentteja vaihdettu. Asuukin ihan muualla. Jätin petauksen kesken ja laitoin meseviestin "Mitä kuuluu". Arvatkaa mitä tapahtui..Ystävä laittoi välittömästi vastauksen ja sanoi: Et arvaa,

Mitä jos onni on tässä ja nyt?

Muista unelmoida isosti. Unelmilla on siivet. Ja sitä rataa.  Mitä jos ei ole unelmia eikä haaveita..Onko elämä silloin ohi? Nuoremmalla iällä unelmat liittyvät usein materiaan. Pitää markkinatalouden rattaat pyörimässä ei siinä mitään. Ihan jees vaikkei unelmia olisikaan ja tyytyisi jo nuorena vähempään.  No mitä siitä sitten seuraisi...hmm. Onneksi jokainen voi valita omat unelmansa ja unelmiensa tien. Entä jos onni on tässä ja nyt? Minkälaista elämä on kun ei haaveile eikä unelmoi  isosti. Ei enään. Kun on saavuttanut unelmansa. Kun elää unelmaansa. Tässä. Nyt. Tajuaako elävänsä sitä.  Monesti puhutaan, että pitää osata elää hetkessä. Mutta että hetkessä, ilman suurempia unelmia  eläminen. Siinäpä vasta haastetta. Miksi lätisen tällaisia, varmaan joidenkin mielestä ihan jonninjoutavia.  No siksi, että olen itse juuri tällaisessa tilanteessa. Tilanteessa jossa haaveet ja unelmat on toteutuneet. Ällistyttävä todeta, itsekin havahduin tähän va

Maailma muuttuu eskoseni

Niin kliseinen sanonta, mutta niin totta. Surullista ja jollain tapaa haikeaa. Muutokset huomaa monista asioista.  En tarkoita omaa ikää saatika lisääntyneitä kiloja tai lisäryppyjä naamarissa. Toki niistäkin. Ensimmäinen muutoksen huomaaminen oli melkoinen järkytys Jotakuinkin 15 vuotta sitten oli ensimmäinen kesän alku kun saavuttiin mökille eikä isä ja äiti olleetkaan meitä enää vastassa kuten aina ennen. Aina.  Nousin autosta ja katsoin melkein shokissa ympärille. Ei tullut savu saunan piipusta. Ei ollut kukaan viittomassa mihin auto on hyvä parkkeerata. Ei ollut kukaan halaamassa lujasti eikä toivottamassa lämpimästi tervetuloa.  Kaikki näytti niin tyhjältä ja kylmältä. Kokemus oli niin pysäyttävä, että muistan sen ja omat tunteeni vieläkin voimakkaana. Vuodet vierivät ja elämä rullasi. Meistä oli tullut mökin emäntä ja isäntä. Seuraava iso havainto on tältä kesältä Pitkästä aikaa taas havahduin muutokseen kun olin mökin lenkkipolulla.  Tie ja pelt